- Synnin määritelmä




Synti on Raamatussa ja antiikin kreikkalaisessa filosofiassa käytetty termi, joka arkikielessä tarkoittaa moraalisesti pahoja ja kielletyiksi luokiteltuja tekoja. Uskonnollisessa yhteydessä synnillä tarkoitetaan nimenomaan Jumalan tahtoa vastaan rikkomista ja toisaalta tämän rikkomisen aiheuttamaa jumalatonta olotilaa.

Kristinuskon eri kirkkokuntien välillä on toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, mitä synti tarkoittaa. Luterilaisuus, ortodoksisuus ja katolilaisuus korostavat erilaisia piirteitä synnin luonteesta. Kirkkoisä Augustinuksen esittämällä Raamatun tulkinnalla on yhä merkittävä vaikutus kaikkien kristillisten kirkkokuntien käsitykseen synnistä.

Uusi testamentti ja Vanhan testamentin kreikankielinen käännös käyttävät synnistä useimmiten sanaa hamartia, jonka alkukielinen merkitys on laajempi kuin mitä suomenkielisessä käännöksessä pystytään tuomaan esiin. Alkukielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan merkitystä, joka viittaa jumalallisen lain rikkomiseen.

Antiikin Kreikan uskonnollisessa maailmassa syntiä tarkoittavalla sanalla oli tärkeä rooli Dionysoksen palvontaan liittyvissä teatteriesityksissä, joita kutsuttiin tragedioiksi. Antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa tragedialla oli tärkeä uskonnollinen merkitys. Kreikkalaisen tragedia-kirjallisuuden yhteydessä syntiä tarkoittava sana käännetään usein "traagiseksi erehdykseksi".

20 782 kävijää


© Jjaaskelainen.hyrylanlukio
Palvelun tarjoaa Verkkopolku.com